Hringvegur

Kiitos - Thanks!

2010-10-17T12:53:00.000-07:00

Syksy on tuonut pimeät illat ja putoavat lehdet, mutta muistot Islannista ovat vielä tuoreina mielessämme (etenkin, kun lämpötila alkaa Suomessa nyt muistuttaa Islannin kesää). Haluamme vielä kerran kiittää kaikkia, jotka auttoivat meitä toteuttamaan tämän elämysten matkan!

The fall is here, with dark nights and falling leaves, but the memories from Iceland are still fresh in our minds (the temperature in Finland is also starting to resemble the Icelandic summer). Once more, we'd like to thank everyone who helped make this trip of a lifetime possible!

This is what Iceland looks like

2010-09-01T23:19:00.001-07:00

One of Kaisa's all time favorite records is Blur's self-titled album from 1997. If we remeber correctly it was at least partially recorded on Iceland, and who knows, maybe this back cover photo was shot there. In Kaisa's eyes this beautifully foggy image perfectly sums up our cycling experience. Iceland, we'll be back!

Matka numeroina

2010-09-01T23:02:00.000-07:00

Pyöräilypäivät: 18 kpl
Kokonaismatka: 1375 km
Keskimääräinen päivämatka: 76,38 km
Rengasrikot: 1 kpl (Lekan takarengas)
Varaosat: 2 jarrupalaa (vaihdettiin Lekan pyörään Akureyrissa)
Myslin kulutus: noin 3,5 kg
Hot potit: 11 kpl

Lekan Basso

2010-08-31T13:53:00.002-07:00

Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että pyörään pitää kehittää selvä ja kunnioittava suhde. Näin matkasta tulee nautinnollinen ja kilometrit kertyvät, jos ei nyt aivan itsestään, niin ainakin helpommin.

Jokainen luo tietysti suhteensa omien lähtökohtiensa perusteella, mutta Lekalle oli laadun lisäksi tärkeää, että pyörän miellyttää omistajaansa myös esteettisesti. Valinta lankesi italialaiseen Bassoon, jossa on Campagnolon Veloce-osasarja.

Suuret kiitokset kuuluvat tietysti myös Porvoon Pyöräkeskukselle, joka tarkasti ja huolsi pyörämme ennen matkaa.

Ainoa vastoinkäyminen oli yksi rengasrikko tuhannen kilometrin pyöräilyn jälkeen. (Islannin tiet ovat armottomia kumille...)

Kaisan Felt

2010-08-31T13:53:00.001-07:00

Kuten jo blogimme alkupääsä kerroimme, on maantiepyörät syytä jättää kotiin Islantiin tullessa. Kuitenkaan emme olleet täysin valmiita siirtymään puhtaasti maastopyöräilijöiksikään, olihan suurin osa matkastamme kuitenkin (tavalla tai toisella) päällystettyä tietä.

Ihanneratkaisuksi muodostuivat cyclocrosspyörät, jotka yhdistävät yllämainittujen pyörien parhaat puolet. Rullaavat mukavasti hyvilläkin teillä, mutta sietävät kovempiakin koitoksia, mukaanlukien toisen maailmansodan aikaiset islantilaiset soratitet.

Kaisan Felt toimi moitteetta, ja sillä oli ilo ajaa. Shimanon 105-sarjan osat vaihtoivat kiltisti vaihteet niin kovissa nousuissa kuin jyrkissä laskuissakin.

Yhteiseksi vitsiksi meille muodostuikin se, että heikkojen lihasten pitää saada hiukan tasoitusta hyvien pyörien muodossa.

Bonuksena Feltissä on todella makea vihreä vaijerinsuoja takahaarukan kohdalla. Ihanaa!

Ortliebin säkki

2010-08-31T13:52:00.001-07:00

Totesimme jo ennen lähtöä, ettemme pärjäisi yhtä minimaalisilla varusteilla kuin aikaisemmilla reissullamme, joilla olemme yöpyneet enimmäkseen sisätiloissa ja pyöräilleet yli 10 asteen lämpötilassa. Siispä hankimme Partioaitasta Ortliebin vedenpitävän säkin. Superyksinkertainen säkki ahmaisee sisäänsä kelpo määrän vaatteita, makuupussit ja alustat. Kaisa uhkailee ottavansa sen tästä lähtien aina mukaan New Yorkiin, menomatkalla litteäksi taiteltuna ja tullessa täynnä vaatteita, kenkiä ja kirjoja...

Trailer Bob

2010-08-31T13:51:00.002-07:00

Yksi matkapyöräilijän tärkeimpiä valintoja lienee se, miten tavarat kuljettaa mukanaan. Meille valinta oli selvä jo ennen ensimmäistä matkaa. Lekan veli Peik oli hankkinut maailmalta oman Bobin, ja kehui sitä sumeilematta.

Ja Lekan kokeiltua sitä hänkin vakuuttui. Erittäin mukava ajaessa, syö paljon tavaraa, ja on tarpeen mukaan laajennettavissa mustekalojen ja lisälaukkujen avulla kuljettamaan suuriakin määriä omaisuutta ympäri maailmaa.

Bob on nyt ollut matkassamme mukana kaikkiaan yli 6000 kilometrin verran, ja ainoat ongelmat ovat olleet kaksi rengasrikkoa. Moisten vastoinkäymisten kanssa pystymme hyvin elämään.

Pyörien kuljetuslaukut

2010-08-31T13:51:00.001-07:00

Pyörät matkustavat kotiin lentokoneen ruumassa pehmustetuissa laukuissa, joissa on renkaille omat taskut. Olemme pari kertaa aikaisemminkin lennättäneet pyöriä, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt - nyt koputamme puuta!

Villaiset ajopaidat

2010-08-31T13:50:00.000-07:00

Jos suuntaa matkansa jonnekin Etelä-Ranskaa kylmemmille seuduille (tai Etelä-Ranskaan talvisaikaan), on ehdoton suosituksemme perinteiset villaiset ajopaidat. Niitä löytyy niin pitkähihaisina kuin lyhythihaisina, ja muutamaa eri paksuuttakin on saatavillla.

Uskokaa tai älkää, ne eivät haise hieltä edes kahden viikon jatkuvan käytön jälkeen. Ja nyt puhumme siis käytöstä ajossa! Pieni tuuletus iltaisin on riittänyt. Ja oikein kylminä öinä tiedetään matkalaisten jopa nukkuneen samaisissa paidoissa. Emme suosittele vastaavan kokeilemista tekokuiduilla.

Sputnikpipo

2010-08-31T13:49:00.002-07:00

Sateessa ja viimassa ainakin meidän herkät graafikon korvamme helposti kipeytyvät. Mutta tähänkin on apu lähellä. Mukavasti kypärän alle sujahtava tarpeeksi ohut pipo on ollut tiivissä käytössä Islantia valloittaessa.

Vesisadekaan ei haittaa lainkaan samalla tavalla, kun kalju ei kylmety. Saatavilla monia eri merkkejä, meillä Löfflerin ja Shimanon mallit.

Lisävinkki hevostytöille ja -pojille: samat pipot toimivat mainiosti myös ratsastuskypärän alla kylmässä säässä!

Pearl Izumi -polvenlämmittimet

2010-08-31T13:49:00.001-07:00

Lekan luikut polviparat ovat herkkiä kipeytymään pidemmillä pyörälenkeillä (lähinnä silloin kun hän saa vetää mukanaan koko omaisuuttamme...).

Asiat jotka ovat tähän ongelmaan auttaneet ovat:
1. Huolellinen venyttely (aurinkotervehdys astangajoogasta)
2. Ylimääräiset polvenlämmittimet
3. Voltaren Emulgel -voide iltaisin tarvittaessa.

Ilmeisesti kylmä vaikutta polven kipeytymiseen hyvinkin paljon ainakin Lekan tapauksessa, joten Pearl Izumit ovat näkyneet koipien peitteinä lähes joka päivänä.

Light My Fire -kipot

2010-08-31T13:48:00.000-07:00

Uskolliset settimme ovat käyneet ainakin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Costa Ricassa ja Venäjällä. Ja nyt Islannissa. Muki, säilytysrasia, lusikka, haarukka, siivilä, leikkuualusta, matala lautanen, syvä lautanen. Kaikki samassa paketissa. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat.

Tyngät kiittävät!

2010-08-31T13:47:00.002-07:00

Edellisellä matkallamme proteesien takareuna hiersi Kaisan polvitaipeiden ihon rikki. Todennäköisesti kuuma sää oli osasyy tähän, hikinen iho tuntuu aina ärtyvän helpommin kuin kuiva. Tällä kertaa selvisimme perille asti ilman suurempia iho-ongelmia, ja viileämmän sään sekä lyhempien päivämatkojen lisäksi Kaisa kiittää tästä ihoa rauhoittavaa kamomillavoidetta.

Erityisterveiset siis Marcolle Suomen Proteesipalvelulle, josta tämä ihmeaine lähti mukaamme! Kaisa ei matkusta enää minnekään ilman tynkävoidettaan!

Tasa-arvo on saavutettu! (Melkein.)

2010-08-31T13:47:00.001-07:00

Pitkän pyöräilypäivän aikana ennemmin tai myöhemmin ilmenee tarve mennä pusikkoon. Tästä seuraa kaksi ongelmaa: ensinnäkään Islannissa ei juurikaan pusikkoja ole, tai ne ovat liian matalia näkösuojaksi, ja toisekseen proteesien kanssa ei oikeastaan voi mennä kyykkyyn.

Onneksi Amerikasta saa kaikkea, mukaanlukien tällaisia P-Style-nimisiä kapineita, jonka Kaisa osti New Yorkista huhtikuussa. Siskot, tämä laite on nerokas! Sen avulla voi pissiä seisten tienvarressa aivan kuin miehet! Ei sotke eikä kastele käsiä tai housuja! Käytön jälkeen sen voi huuhtaista kaatamalla sen päälle vettä juomapullosta, ja sujauttaa Minigrip-pussissa takaisin reppuun. Sopii automatkoille, vaelluksille, pyöräretkille, marjametsään... Tätä ei vain voi lakata ylistämästä!

Tippanokille

2010-08-31T13:46:00.000-07:00

Lupasimme sanoa muutaman sanan pyöräreissun varusteista. Hyvissä pyöräilyhanskoissa on tietysti geelipehmusteet kämmenpuolella estämässä sormien puutumista ja ranteiden kipeytymistä pitkillä matkoilla.

Mutta lisäksi niissä on peukalon ulkopuolella pehmeä fleecenpalanen nenän pyyhkimiseen. Viileällä ilmalla pyöräillessä nenän päässä on aina tippa, eikä vauhdissa ehdi alkaa kaivella nenäliinoja takin taskusta. Kun hanskassa on niistofleece, ongelma ratkeaa kirjaimellisesti käden käänteessä. Nämä mainiot naisten hanskat on valmistanut Specialized, ja tuotoista osa menee rintasyöpätutkimukseen.

Kaisan nörttinurkka, (pyöräily)päivä 18

2010-08-31T13:43:00.001-07:00

Reitti: Reykjavik-Keflavik
Ajettu matka: 47,5 km
Sää: Pilvistä, sekalaista tuulta, pääosin kuitenkin reilua myötätuulta
Tien varrella nähtyä: Kaisalle tuttuja maisemia, joita Leka ei muistanut ollenkaan. Joku taisi olla vähän jännittynyt, kun kuun alussa poljimme samaa tietä eri suuntaan...

Syksy on virallisesti alkanut

2010-08-31T13:42:00.000-07:00

Leirintäalueen/retkeilymajan työntekijä totesi lähtöpäivästämme: "Ensimmäinen syyskuuta... siitä syksyn täällä katsotaan alkavan!" Aamulla poljimme Reykjavikissa puiston läpi ja katselimme puiden kellastuneita lehtiä, ja syksyinen oli sääkin, vaikka ehdimme sateen alta ajoissa perille. Kuun alussa keittiö oli täynnä retkeilyasuisia matkalaisia ja pyörälaukkuja, nyt yöpyjiä on vain kourallinen ja olimme keittiössä kahdestaan. Kesä alkaa todella olla lopussa.

Reunited at last

2010-08-31T13:41:00.003-07:00

We had left our bike bags at the campsite/hostel at Keflavik, who have a storage room where you can leave your stuff if you stay with them the first and last night you're in Iceland. The only catch is that it's an open room and in theory anyone could enter it at any time and steal the bag if they dared. But when we arrived in the afternoon we could once again see that bike travelers are honest people: our bags were right where we had left them.

Jäykin koivin

2010-08-31T13:41:00.001-07:00

Leppoisan kaupunkilomailun ja huiman ratsastuspäivän jälkeen kiipesimme vielä kerran pyörien päälle ja polkaisimme takaisin Keflavikiin. Kaisa puuskutti ja hikoili, Leka nautti kovasti päästessään taan renkaiden päälle.

Sunnuntaina edessä onkin seuraava ponnistus, 140-kilometrinen Tour de Helsinki. Ainakin Kaisaa jännittää, miten selviämme tiukasta ajosta, jossa pitäisi edetä vähintään 20 km/h. Täällä emme ole tehneet yhtään noin pitkää päivämatkaa, ja vain yhden myötätuulisen päivän noin kovalla vauhdilla... Mutta kokemuksesta tiedämme, että jos maaliin päästään kunnialla, niin olo on huikea.

The cold pot

2010-08-31T13:40:00.001-07:00

The Nautholsvik beach in Reyjkjavik is an articifial warm spot in the otherwise chilly Atlantic. Or so we're told. We visited early in the morning when the cafe still was closed, the hot pots empty and the sea definitely far from warm. Maybe it would have been warmer later in the day, or earlier in the summer. The beach was nonetheless super nice!

Vaihtelua lampaiden laskemiselle

2010-08-31T13:39:00.000-07:00

Elokuvissa käyminen ulkomailla on kiehtovaa aivojumppaa. Suomalainen on tottunut lukemaan tekstejä, eivätkä aivot tahdo käsittää, että nyt pitäisikin kuunnella englanninkielistä ääniraitaa eikä tuijottaa tekstiä, josta ei ymmärrä mitään. Nautimme joka tapauksessa kovasti leffaillasta. Sitä osaa arvostaa erityisen paljon, jos on tuijottanut lampaita ja laitumia melkein kolme viikkoa.

The ultimate hot pot

2010-08-31T13:37:00.000-07:00

On the weekend we finally embraced our inner tourists and hopped on the bus to Blue Lagoon. And yes, it's pretty expensive and filled with tourists, but oh so nice! We splashed our faces with the famous silica mud, enjoyed the steam room and waterfall and just basked in the sun. The only question is how long it'll take to get the minerals off Kaisa's hair... after two washed it still feels weird.

Lunastettu lupaus

2010-08-29T13:29:00.000-07:00

Kaisalla oli pyörämatkalle vain yksi ehto: jos hän polkisi urheasti Islannin ympäri, niin silloin olisi vain kohtuullista, että Leka tulisi yhdeksi päiväksi ratsastamaan islanninhevosilla. Ja näin tänään tapahtui.

Valitsimme monista ratsastusretkiä tarjoavista firmoista Hveragerdissä sijaitsevan Eldhestarin, koska olimme sattumalta yöpyneet heidän makuupussimajoituksessaan Reykjavikista lähdettyämme (tuntuu, kuin siitä olisi vuosia aikaa!) ja tila vaikutti hyvin hoidetulta ja retket kiinnostavilta.

Kävelimme, ravasimme ja tölttäsimme viitisen tuntia Reykjadalurin laaksossa, jonne kuljimme kapeaa ja jyrkkää vuoristopolkua pitkin. Matkan varrella näimme höyryäviä kuumia lähteitä ja hurjia kuplivia mutalammikoita, sekä tietysti hurjia jyrkänteitä ja kohisevia vesiputouksia. Leka lillui hetken kuuman ja kylmän puron risteyskohdassa, ja Islannin luonto aiheutti taas ihmetystä matkalaisissa. Ihana päivä ja ihania heppoja!

Places Kaisa still wants to visit

2010-08-28T02:47:00.001-07:00

The Kolaportid flea market, Tryggvagata 19 - A huge indoor flea market.

Rekjavik Art Museum, Tryggvagata 17 - Contemporary art.

Nautshólvík Geothermal Beach - It's a beach by the sea! But the water's warm(ish)!

Gardurinn, Klapparstigur 37 - Another veggie restaurant. We already tried to find it once, but couldn't. Let's see if we'll have better luck next time.

Some of Kaisa's favorite RVK shops and restaurants

2010-08-28T02:46:00.000-07:00

Nikita, Laugavegur 56 - Quirky, colorful, surprising boardgirl clothing. The -40% sale doesn't hurt!

Eymundsson, Austurstræti 18 - A great selection of books in English, also by Icelandic authors. After Halldór Laxness you can dive into Arnaldur Indridason's fresh detective novels about murder in Reyjavik.

66 North, Bankastræti 5 - Super nice but super expensive outdoor gear. Will keep you dry and warm in the crazy Icleandic weather.

Cintamani, Laugavegur 11 - More cool outdoor gear. Maybe not quite as expensive as 66 North. Cintamani also sells gas for cooks who like to camp.

Farmers market, Eyjarslod 9 - Wonderful knitwear in a small shop hidden away in the old harbor. On the way there you'll se genuine smelly fishing boats.

Frída Frænka, Vesturgata 3 - An explosion of cool, kitschy antiques and junk. Kaisa bought a retro Donald Duch toothbrush holder. Need we say more?

A Næstu Grösum, Laugavegur 20b - The first vegetarian restaurant we bumoed into on our way out on the bike trip. And still Kaisa's favorite.

Grænn Kostur, Skolavördustigur 8b - Leka thought the food here was even nicer than at A Næstu Grösum. But the location could be a bit better: if you choose to eat outside you're basically sitting at a parking lot.

Reykjavik!

2010-08-28T02:39:00.000-07:00

Lukitsimme pyörät retkeilymajan sisäpihalle ja olemme taas totutelleet liikkumaan jalkaisin. Reykjavik on vilkas, värikäs, aurinkoinen (!) ja täynnä vastustamattomia design-kauppoja. Olemme tietysti kunnon turisteina kävelleet edestakaisin pääkatu Laugavegurilla, mutta tutkineet myös vanhan sataman aluetta, joka tuntuu muuntautuvan kalastussatamasta trendikkääksi museo- ja putiikkikeskittymäksi silmiemme edessä.

Olemme ihailleet isoja ja värikkäitä graffiteja ja seinämaalauksia, istuskelleet jättiläiskokoisella Tetris-palikalla, syöneet ihanaa kasvislasagnea, hämmästelleet Hallgrimskirkjan paljaita holveja ja loikoilleet retkeilymajalla lukemassa. Suunnitelmissa on vielä museokierros, kirppistelyä (täällä on myös valtavasti vintage-kauppoja!), uimista, ratsastusta ja pyöräilyä. Onko Reykjavik täydellinen kaupunkilomakohde? Kyllä!

In the news

2010-08-27T02:38:00.000-07:00

Given many Icelanders' infatuation with ridiculously big cars it is headline news when someone proposes that the country is travellable by other means.

The evidence? Almost a full page in the leading newspaper Morgunbla∂i∂ about our trek around the ring road with our bikes, and a nice mention of our book too. Not bad for two scrawny designers!

Eikä tässä kaikki

2010-08-25T14:47:00.003-07:00

Kirjoitamme lähipäivinä lisää Reykjavikista, reissusta, varusteista, pyöristä yms. Pysykää kanavalla!

Kaisan nörttinurkka, päivä 17

2010-08-25T14:47:00.001-07:00

Reitti: Nordurárdal-Borgarnes-Reykjavik
Ajettu matka: 102,5 km
Sää: Aurinkoista, tuulta joka suuntaan
Tien varrella nähtyä: Trendikkäitä reykjaviklaisia mikroshortseissa, sandaaleissa ja t-paidoissa. Itse pukeuduimme villapaitoihin ja takkeihin - lämpötilojen kokeminenhan on suhteellista...

Hyvää yötä!

2010-08-25T14:46:00.001-07:00

Tänä iltana emme laita herätyskelloa soimaan! Pelastusarmeijan retkeilymaja pelasti meidät kattonsa alle, vaikka pessimistinen varauksemme olisi ollut vasta perjantaille. Hinta on sopiva ja huone siisti, ja vaikka seinän takaa nyt kuuluu melko kovaäänistä (gospel?)musiikkia, luotamme siihen, että sekin taukoaa yöksi.

20 km/h

2010-08-25T14:45:00.002-07:00

Polkimet pyörivät tänään pikkuisen yli sata kilometriä viidessä tunnissa. Eli keskinopeudeksi tuli ennätykselliset 20 km/h. Onkohan tämä nyt se kilpaurheilijoiden kuntohuippu?

Ympyrä sulkeutui

2010-08-25T14:45:00.001-07:00

Lähtiessämme pysähdyimme syömässä lounasta A Naestu Grösim -ravintolassa, jonne suuntasimme tänään ensimmäiseksi juhlistamaan paluuta Reykjavikiin. Kaisalla oli epätodellinen olo: pitäisikö tästä nyt lähteä uudestaan kiertämään koko maa?

Full circle

2010-08-25T14:44:00.002-07:00

And here we are, in Reykjavik, a day earlier than planned, or actually several days earlier than our original plan of doing 60 kilometer days and just making it to our flight home. Now we have a few days off before cycling back to Keflavik, and I dare predict that the bikes will mostly rest untouched the rest of the week...

There were so many interesting places we could've visited if we had had more time, or dared trust the good forecasts for this week. The enormous West Fjords would've been a whole another trip, but a couple of days spent on going to Husavik wouldn't have ruined us. However, one thing we learned on this trip is that sometimes bad weather is just too bad to ignore. But this has certainly been a unique experience, really different than our previous trips.

Reykjavik business city

2010-08-25T14:44:00.001-07:00

Yllätyimme lähestyessämme Reykjavikia pohjoisesta: emme olleet viimeksi huomanneet lainkaan lasisia pilvenpiirtäjiä! Ehkä pilvet roikkuivat silloin niin matalalla, ettei koko taloja olisikaan näkynyt...

Peukut pystyssä

2010-08-25T14:42:00.000-07:00

Suunnitelmamme oli mennä yöksi Akranesiin ja kysellä huomenna jollakin parkkipaikalla isojen autojen omistajilta, lähtisikö joku heittämään meidät tunnelin läpi. Tunneli on siis osa ykköstietä, mutta siellä ei saa pyöräillä. Kello oli kuitenkin vasta 11 lähtiessämme Borgarnesista ja päätimme mennä katsomaan, miltä tunnelin suu näyttää. Tietullikoppien lähellä oli sopiva leveä piennar, johon asetuimme heiluttelemaan peukaloita ohiajaville isoille autoille.

Emme ole kumpikaan kovin kokeneita liftareita, vaikka Leka onkin useamman kerran Lahdesta töistä kotiin tullessaan päässyt Mäntsälästä Porvooseen mielenkiintoisten autoilijoiden kyydissä. Molemmille oli kuitenkin selvää, että tässä ei oltu liikkeellä parhaalla mahdollisella kokoonpanolla: kaksi ihmistä, kaksi pyörää, ja autoilijan näkökulmasta valtava peräkärry. Puolisen tuntia ehdimme heilutella turhaan kättämme pakettiautoille, avolavoille ja isoille jeepeille, kun valkoinen paku jarrutti ja pysäytti. Kaisa juoksi kysymään, voisimmeko saada kyydin, ja vastaus oli: "No problem!"

Pyörät ja Bob ja laukut sisään, matkustajat koppiin, ja kuuden kilometrin matka vuonon ali yli 100 metrin syvyydessä sujui hetkessä. Kiitimme kauniisti kuskia, maksoimme auton tietullin ja jatkoimme matkaa pyörällä. Reykjavikiin oli enää kolmisenkymmentä kilometriä, emmekä millään malttaneet jättää matkaa kesken. Perillä siis ollaan, vähän vahingossa...

Hieno ja aurinkoinen maa

2010-08-25T14:41:00.000-07:00

Islanti näytti meille tänään hienoimmat maisemansa: vuoret olivat korkeita ja jylhiä, meri sininen ja välkehtivä, hevoset laukkasivat uljaasti laitumilla ja reippaat puut vihersivät tien vieressä. Edellisten pyörämatkojen viimeiset hetket ovat olleet henkiinjäämistaistelua, täällä taas upea pyöräilypäivä jättää mahtavat muistot ykköstiestä. (Tosin edessä on vielä tiistaina pyöräily Keflavikiin, säätiedotus taitaa ennustaa sadetta...)

Lämpimän sään merkkejä

2010-08-25T14:40:00.000-07:00

1. Lekalla ei ole pipoa kypärän alla
2. Kaisalla ei ole goretex-housuja pyöräilyhousujen päällä
3. Kummallakaan ei ole repun päällä sadesuojaa
4. Kumpikaan ei irvistele
5. Kummankaan nenän päässä ei roiku tippaa

Suunnitelma

2010-08-25T14:39:00.001-07:00

Kaisa naputtaa aamulla meiliä uudelle islantilaiselle ystävällemme: torstaina nähdään Reykjavikissa!

Kaisan nörttinurkka, päivä 16

2010-08-24T13:08:00.001-07:00

Reitti: Reykir-Stadarskáli-Nordurárdal
Ajettu matka: 66,6 km
Sää: Myötätuulta, pilvistä, tihkusadetta
Tien varrella nähtyä: Pysähdyspaikkoja ilman penkkejä. Etsimme taukopaikkaa pöydän ääressä parikymmentä kilometriä kunnes luovutimme. Onko aika kullannut muistot, vai onko Suomessa tiheämmin pöytiä tien varrella?

Lisää koillistuulta, kiitos!

2010-08-24T13:07:00.000-07:00

Illan majapaikka ei varsinaisesti sijaitse kylässä vaan kylien välissä tien varrella, mutta kartasta voitte nähdä, mihin asti olemme edenneet. Huomenna suuntaamme Borgarnesiin ja pidemmällekin, kunhan tuuli vain ei käänny!

Lentils and lemon

2010-08-24T13:06:00.000-07:00

Tonight we had lentil soup with coconut milk, but had forgotten to buy a lemon when we would've had a chance to get one (the day before yesterday). So Kaisa (it always seems to be Kaisa who gets sent of these missions...) had to go to the reception to ask if she could buy a lemon from our hosts. It wasn't as absurd a question as it sounds as they also have a restaurant here. And what do you know - without even batting an eyelash the friendly hostess handed over a lemon and saved our dinner. That's what we call good service!

Pallot pussiin

2010-08-24T13:05:00.000-07:00

Kaisalla on kolme päätavoitetta kasipalloa pelatessa:
1. Osua kepillä valkoiseen palloon.
2. Se, että valkoinen pallo osuu johonkin toiseen palloon.
3. Jos tämä toinen pallo vielä kuuluu väriltään niihin, joita Kaisan tulisi pussittaa, on kaikki tavoitteet saavutettu.

Silloin tällöin joku pallo meni myös pussiin. Mutta enimmäkseen siksi, että pöytä oli hiukan vinossa ja alamäkeen pallot pyörivät mukavasti...

Tämän yön naapurit

2010-08-24T13:02:00.000-07:00

Hraunsnefin maalaishotellin pihassa on hevosia, koiria, kanoja, kukkoja ja possuja. Sekä mökkejä, joissa on oma keittiönurkkaus ja vessa. Taitaa olla ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun emme jaa suihkua muiden matkalaisten kanssa!

Aurinko!

2010-08-24T13:00:00.000-07:00

Sateinen aamu muuttui aurinkoiseksi iltapäiväksi, kun rullasimme majapaikan pihaan. Päivämatkojen suunnittelu on ollut hiukan haasteellista, kun vielä toissapäivänä 50 kilometrin matka oli viedä meiltä hengen, ja tänään taas tuntui, että olisimme voineet jatkaa vielä tuntikaupalla. Jäimme kuitenkin viettämään rauhallista iltaa, kun olimme majapaikan jo eilen varanneet.

The other road

2010-08-24T12:58:00.001-07:00

Stay on the Ring Road, everyone has told us. And today we saw an alternative to it and understood that this had been a very good piece of advice. The bridge you can see in the photo, connecting two narrow sand paths almost disappeared due to erosion, used to be a part of the main road from Reykjavik to Akureyri. We saw an old photo of brave souls traveling on this road by car, even though it looked to us like it was too narrow even for horses. We plan to stay on the Ring Road.

Valokuva valehtelee

2010-08-24T12:55:00.000-07:00

Uskokaa tai älkää, mutta Kaisan jalan vieressä olevista kivistä joen rannan hiekalle oli melkein pystysuora monen metrin pudotus. Mokoma valokuva latisti huikean taukopaikkamme pikkupuron pientareeksi. Pah!

Kertaakaan en ole katunut, mutta...

2010-08-24T12:48:00.000-07:00

Muutama fiiliskuva matkalaisista, jotka alkavat jo uskoa näkevänsä vielä Reykjavikin. Kummallakin on ollut heikot hetkensä, Lekalla toissapäivän vastatuulessa ja Kaisalla Egilsstadirin jälkeen erämaassa. Onneksi uskonpuute ei kuitenkaan ole iskenyt molempiin yhtä aikaa. Sehän yhdessä reissaamisessa on parasta.

Vauhdikasta menoa

2010-08-24T12:46:00.000-07:00

Tänään kiipesimme tuttuun tapaan laaksosta vuorille, ja laskettelimme taas suhteettoman pitkältä tuntuneen matkan alamäkeen. Keskinopeus oli huikeat 17,9 km/h, joka on tällä reissulla toiseksi korkein lukema (eilen saavutimme vielä paremman nopeuden kovemmassa tuulessa). Olemme körötelleet tähän asti suurimman osan ajasta noin 15 km/h, mikä on jopa Kaisalle melko hidasta etenemistä. Kummasti se myötätuuli nopeuttaa matkaa...

Rauhaa ja hiljaisuutta

2010-08-23T13:30:00.000-07:00

Retkeilymaja Saeberg Reykirin pikkukylässä oli tämänkertainen majapaikkamme. Tulimme myötätuulen takia perille aikaisemmin kuin tavallisesti, ja erityisesti aikaisemmin kuin parina viime päivänä. Nautimme itapäiväteestä kukallisten pöytäliinojen ääressä ja ihailimme seinälle ripustettuja julisteita, joissa esitellään islantilaisia lehmiä, lampaita sekä hevosia. Täydellinen hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Miten sitä voikin nauttia joutilaasta illasta!

Kaisan nörttinurkka, päivä 15

2010-08-23T13:29:00.001-07:00

Reitti: Blönduós-Vidigerdi-Reykir
Ajettu matka: 69,2 km
Sää: Myötätuulta! Ja pilvistä, muutama hassu sadepisara
Tien varrella nähtyä: Hylkeen muotoinen kyltti, joka mainosti hyljeretkiä, ja hevosen muotoinen kyltti, joka mainosti hevosvuokrausta.

Bathing by the fjord

2010-08-23T13:27:00.003-07:00

Out of all the hot pots we've soaked ourselves in this wasn't the hottest, but definitely had the nicest view. And hostel guests could use it free of charge! Joy!

The birthday boy

2010-08-23T13:27:00.001-07:00

We hereby announce to our readers that today is Leka's 38th birthday. There was no present hidden in the bike bag, but he's been promised one once we get back home. The festive dinner consisted of pasta with kidney bean sauce, cooked by the birthday boy himself. (This may sound a bit unfair, but even though Kaisa bakes very nice cakes, when it comes to cooking pasta sauca her skills are very limited.)

Miten kovaa voi tuulla?

2010-08-23T13:23:00.000-07:00

Jos aamulla lähdimme tuuliselta kuistilta, niin iltapäivällä saavuimme vielä tuulisemmalle pihalle. Jouduimme kirjaimellisesti ponnistelemaan päästäksemme laukkuinemme upealla paikalla vuonon rannalla sijaitsevan retkeilymajan sisälle.

Huominen vähän huolettaa, kunhan tuuli ei nyt vain kääntyisi...

Giddyup!

2010-08-23T13:21:00.002-07:00

In the beginning of our journey in Hella we heard that we were passing through an important horse-breeding area. So we were expecting that after leaving the area we'd only see a couple of horses here and there. But to Kaisa's great joy there have been plenty of horses to look at almost every day, with the exception of the monotonous passages after Vik and Egilsstadir. And here we once again have a beautiful flock on a pasture next to the road.

Of course Kaisa has already gone through all the horseback riding brochures she's gotten her hands on, and chosen the tour that she'd like to do after we reach Reykjavik. But there are so many things that could go wrong: problems with the bikes, problems with the weather, problems with Kaisa's feet, problems with the availability of the tours at the end of the tourist season... We can only pedal forward and see what happens!

Huoltoasema paikallaan

2010-08-23T13:21:00.001-07:00

Vidigerdin huoltoasema-kahvila-ravintola-majatalo putkahti esiin juuri kun olimme valmiita pitämään evästauon. Ei muuta kuin sisään ja vakiotilauksemme vetämään: neljä kaakaota, kiitos! (Ja tämä kaakao ei ollut mitään vesilirua, vaan oikeaan maitoon tehtyä.)

Pikku pulma

2010-08-23T13:20:00.000-07:00

Tuttu ja turvallinen ykköstie on vienyt meidät monenlaisiin seikkailuihin, mutta parin päivän matkan päässä odottaa pieni ongelma. Tie sukeltaa Reykjavikin pohjoispuolella noin seitsemän kilometriä pitkään tunneliin, jossa pyöräily on kielletty. Toinen vaihtoehto on kiertää kokonainen vuono, ja tämän reitin pituus on lähteestä riippuen joko 50 tai 80 kilometriä.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme jo kiertäneet oman osamme vuonoja, ja päämäränämme onkin jotenkin keplotella itsemme tunnelista läpi. Mutta tapahtuuko se bussilla, liftaamalla vai tilataksilla, on vielä hämärän peitossa.

Purjeet ylös!

2010-08-23T13:19:00.000-07:00

Tie kääntyi Blönduósissa ja poljimme tänään ensin suoraan etelään, sitten lounaaseen. Kovalla pohjoistuulella tämä olikin varsin miellyttävä suunta, ja tasaisella meidän ei tarvinnut paljon paljon muuta kuin istua pyörien päällä ja antaa tuulen viedä. Pari kertaa sivutuuli oli taas tempaista pyörät keskelle tietä, ja viimeinen kilometri retkeilymajaan kulki vastatuuleen, mutta muuten saimme tänään kokea kovin kaipaamamme helpon pyöräilypäivän. Uskomme ihmiskuntaan, luontoon ja pyöräilyyn on täten palautettu.

Väsyneet matkalaiset

2010-08-23T13:18:00.001-07:00

Eilistä säätä kuvailkoon se, että vaikka taustalla näkyvällä Blönduósin uima-altaalla olisi ollut pisin tähän mennessä näkemämme vesiliukumäki, emme kerta kaikkiaan jaksaneet illalla raahautua retkeilymajalta joen toiselle puolelle uimaan. Paikalliset koululaiset (?) polskivat altaassa iloisina maanantaiaamuna ennen yhdeksää, joten kyseessä olisi ilmiselvästi ollut erityisen mainio uimala. Onneksi niitä tulee vielä lisää.

Tuulinen kuisti

2010-08-23T13:16:00.001-07:00

Ymmärryksemme kovasta tuulesta on täällä kohonnut aivan uudelle tasolle. Olemme kerran Costa Rican vuoristossa kokeneet myrskytuulta, joka rikkoi telttakeppejä (ei tosin meidän telttamme) ja melkein sammutti retkikeittiön kaasulieden, mutta Suomessa ei totisesti ole koskaan tuullut niin kuin islantilaisen majatalon kuistilla. Epäilemme, että ovi avautuu sisäänpäin, koska ulospäin avautuvaa ovea ei kerta kaikkiaan saisi auki!

The hi carb diet

2010-08-23T13:14:00.000-07:00

I've always been puzzled about my mother's habit of eating bread with porridge, as they seem to me to be the same food in two different forms. But as we get older we start to resemple our parents, and so I've also found myself happily eating granola with bread for breakfast here. What can I say - cycling around Iceland makes you hungry!

Kaisan nörttinurkka, päivä 14

2010-08-22T12:58:00.001-07:00

Reitti: Varmahlid-Blönduós
Ajettu matka: 53 km
Sää: Myrskytuulta ja sadetta
Tien varrella nähtyä: Upeita maisemia, joita emme jaksaneet katsella, koska satoi vaakasuoraan.

Leka ripustaa

2010-08-22T12:56:00.000-07:00

Hiljaisessa vierasmajassa on vain muutama vieras meidän lisäksemme, joten Leka on levittänyt märät vaatteemme kuivumaan huoneemme lisäksi eteiseen ja porraskäytävän. Eikä vain vaatteita, vaan teltan, makuupussit, kengät, kameralaukun, reput... Huomenna matka jatkuu taas kuivempana!

Of sheep and men and women

2010-08-22T12:52:00.000-07:00

The Lonely Planet book has been Kaisa's closest friend these last two weeks, but after reading about all the places we'd visit, and all the places we might visit, and all the places we wouldn't possibly have the time to visit, she needed a change. It presented itself to her at the bookstore in Akureyri in the form of Halldór Laxness' classic epic Independent People.

Kaisa generally prefers books written by living women to those authored by dead men, but she decided to make an exception because of the highly interesting theme of the book: life on the Icelandic countryside about 100 years ago.

We've been cycling through endless valleys and moors, always seeing sheep by the side of the road, in the most difficult terrain and far higher than we ever would've imagined any sheep would care to climb. And now Kaisa's thrown herself into the world of a literary character for whom sheep are all there is to life. What a perfect travel book for the ring road!

Vettä ja vettä

2010-08-22T12:51:00.000-07:00

Blönduósin pikkukaupungissa Blanda-joki ja Atlantti kohtaavat, tai pitäisi ehkä sanoa törmäävät. Etualalla näkyvä vesi on jokea, taustalla taas meri, ja kohtaamispisteessä vesi kuohuu. Ääni on sangen vaikuttava!

Kaksi- ja nelipyöräisiä

2010-08-22T12:50:00.001-07:00

Olemme kuuliaisesti lukinneet pyörämme aina yöksi, vaikka eilisellä leirintäalueella pyöräilyä harrastanut työntekijä lohkaisikin, ettei täällä kukaan ole niin kiinnostunut pyöristä, että viitsisi niitä varastaa. Islantilaiset luottavat isoihin nelivetomaastureihinsa, eikä heitä tällä säällä siitä oikein voi syyttääkään, vain hullu pyöräilee myrskyssä...

Mutta sellaisen toivomuksen esittäisimme Reykjavikista Akureyriin ja takaisin kiiruhtaville autoilijoille, että viitsisivät vähän jarrutella pyöräilijän nähdessään. Tämä osuus ykköstiestä tuntuu olevan kaikkein raskaimmin liikennöity, autoja tulee jatkuvasti molemmista suunnista, ja usein ne sattuvat kohtaamaan juuri meidän vieressämme.

Muutaman kerran olemme kuulleet kiukkuisia tööttäyksiä, kun meidän kanssamme kaistan jakava auto puskee vastaantulijan melkein ojaan meitä väistäessään. Perillepääsy ei monta sekuntia siitä viivästyisi, jos autoilija malttaisi jäädä meidän taaksemme odottamaan siksi hetkeksi, kun toinen auto tulee vastaan.

Mikä on pahempi kuin vastatuuli?

2010-08-22T12:49:00.000-07:00

Eilinen tuuli tuntui yltyneen vielä kovemmaksi, ja seurakseen se oli saanut illalla alkaneen rankkasateen. Päivämatka oli tähänastisista lyhyin, vain vähän yli 50 kilometriä, mutta sen taivaltamiseen meni melkein viisi tuntia. Nyt olo on jotenkin epätodellinen, tuuli ulvoo edelleen ulkona, mutta me olemme sisällä lämpimässä.

Ajatukset kulkevat niihin ihmisiin, jotka asuivat jo tuhat vuotta sitten tässä karussa maassa. Heillä ei tainnut olla lämpimiä suihkuja, tuplaikkunoita ja patteria, jonka päällä kuivattaa märät sukkansa? Ei voi kuin hämmästellä ihmisen sitkeyttä.

Ensimmäinen rikkinäinen

2010-08-22T12:47:00.000-07:00

Rengasrikko ei tietenkään koskaan tapahtu tyynellä, aurinkoisella säällä, vaan kylmässä sateessa, jossa kohmeiset sormet eivät tahdo saada rengasrautoja pysymään vanteen ja renkaan välissä. Huomasimme heti aamulla, että Lekan takarengas oli melko tyhjä, ja sinne pumpattu ilma katosi jo ensimmäisen kilometrin aikana. Palasimme takaisin Varmahlidin keskustaan ja valtasimme huoltoaseman eteisen pyöräkorjaamoksemme.

Renkaanvaihto sujuu Lekalta jo rutiinilla, etenkin karkkiautomaattien valvovan silmän alla. Takarengas oli kulunut niin sileäksi, että myös ulkorengas meni vaihtoon. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun jouduimme tällä reissulla avaamaan varaosapussimme, Akureyrissa vaihdatimme tosin pyöräkaupassa Lekalle uudet jarrupalat kuluneiden tilalle. Karkea asfaltti ja raskas vetokärry syövät renkaita aivan eri tavalla kuin tutuilla suomalaisteillä ajeleminen.

Rip rap

2010-08-22T12:44:00.000-07:00

Sateen ropina telttakangasta vasten nukutti meidät illalla ja herätti aamulla. Teltta oli ulkoa läpimärkä, mutta sisältä kohtuullisen kuiva - matkalukemisemme ovat kosteudesta hieman kippuralla, mutta makuupussit säilyneet kuivina. Kannoimme tavarat eilisillan ruokakatokseen ja saimme laukut taas kerran pakattua kunnialla.

Kaisan nörttinurkka, päivä 13

2010-08-22T01:30:00.000-07:00

Reitti: Akureyri-Varmahlid
Ajettu matka: 93,4 km
Sää: Puoipilvistä, myötätuulta, hurjaa vastatuulta
Tien varrella nähtyä: Maailman (tai ainakin meidän pyöräilyuramme) pisin alamäki, 16 km!

Romanttinen illallinen

2010-08-22T01:29:00.001-07:00

Varmahlidin leirintäalueella oli huomioitu sateen mahdollisuus (todenäköisyys?) ja pystytetty pyöreän pöydän päälle pieni telttakatos. Nautimmekin linssipatamme tyytyväisinä katoksen alla kuin prinsessat ikään, kumpikin omaa kirjaamme lukien.

The infamous wind

2010-08-22T01:28:00.001-07:00

We've met cyclists telling us their war stories about the Icelandic wind: "That day I could only do 30 kilometers all day." "My average speed was 3,5 km/h." "I met a couple who had done 20 kilometers in a whole day." We had experienced some pretty strong head wind, but in the afternoon, getting down from a mountain, we also got a taste of the real deal.

We had had tail wind amost all day, but it suddenly turned, and the head wind started hitting us in gushes, sometimes making it a real struggle to keep the bike moving even downhill. Later it came from the side, so strong that if we accidentally lifted one hand from the handlebar the bike lurched dangerously to the side. We only had 25 kilometers left so we didn't have to abandon all hope and camp by the road, but our understanding of strong wind certainly is on a whole new level after this experience...

Alle kolmannes jäljellä

2010-08-22T01:27:00.001-07:00

Reykjavikin kyltit herättävät ristiriitaisia tunteita. Olemme urakassamme jo reilusti voiton puolella, mutta toisaalta meillä on vielä monta pyöräilypäivää edessä, kun taas autoilijat käyskentelevät vielä tänä iltana Laugavegurilla. Kärsimättömyys ja haikeus sekoittuvat ja olo on vähän levoton. Pitäisi nauttia matkanteosta itsestään, mutta kyltit muistuttelevat sen fyysisestä päämäärästä. Todellisen päämäärän pitäisi kuitenkin olla jotain muuta...

Melkein miinuksen puolella

2010-08-22T01:20:00.000-07:00

Akureyrista lähtiessämme poljimme kauniin, pitkän Öxnadalurin laakson läpi ihanassa myötätuulessa. Ympärillä näkyvien vuorien huipuilla näytti olevan jään lisäksi myös lunta, ja tien noustessa laakson jälkeen ylöspäin kyltit kertoivat lämpötilan olevan ylhäällä 3 astetta. Hui!

Sopiva pyöräilypukeutuminen on osoittautunut täällä haasteelliseksi: kovan, hikisen kiipeämisen jälkeen tullaan sumuiselle ja kylmälle huipulle, josta lasketellaan vauhdilla alas sormet kohmeessa. Yritämme valita vaatteet sen mukaan, että niissä olisi miellyttävää polkea kohtuullisen tasaisessa maastossa: merinovillapaidat pyöräilytakkien alla lämmittävät mutteivät ole liian kuumat pienempiä mäkiä kiivetessä. Viime päivien sateessa olemme lisänneet takin alle toisenkin kerroksen - kaksi märkää paitaa on kuitenkin lämpimämpi kuin yksi...

Hyvällä ja pahalla

2010-08-22T01:19:00.001-07:00

Kaunis valokuva muistuttaa autoilijoita turvavyön käytöstä. Samanlaisen kyltin Leka näki huhtikuussa Murmanskissa, mutta emme muista Suomessa siihen törmänneemme.

Islannissa autoilijoita valistetaan myös hiukan rajummin keinoin, alkumatkasta näimme kaksi kertaa tien vieressä korokkeelle nostettuja kolariautoja, joiden vieressä olevassa kyltissä kerrottiin, montako ihmishenkeä oli kolarissa menetetty.

Kuka on tuo parrakas mies?

2010-08-22T01:17:00.001-07:00

Leka on kasvattanut pyöräilypartaa ja uhkaa leikata sen vasta perillä. Jos sielläkään. Talvihan on tulossa, ja parta lämmittää mukavasti, ehkä se kannattaisi leikata vasta toukokuussa?

Ja Guesthouse Akureyrissa ei sitten tupakoida, ei yhden yhtäkään henkosta!

Turvapaikka

2010-08-22T01:16:00.000-07:00

Tämän lämpöisen huoneen Guesthouse Akureyrisa jouduimme aamulla hylkäämään ja kiipeämään pyörien päälle. Onneksi säätiedote oli taas osunut vikaan ja odottamamme sade olikin vain pilviä ja sumua.

I'd like a hot chocolate and a chai latte, please!

2010-08-20T13:28:00.001-07:00

We repeatedly found ourselves hanging out at Eymundsson, a large bookstore that had gorgeous coffee-table photobooks as well as paperbacks in English. And foreign magazines. And Eames furniture. And artists' supplies. And a cafe.

All this is making us feel pretty nervous about tomorrow morning, when we'll once again find ourselves on the road, soaked with freezing rain (according to the forecast) and fighting against the wind. But that's what makes this a bike trip.

Tyylikäs rouva

2010-08-20T13:27:00.000-07:00

Hurmaava vintage-puoti Fruin i Hamborg oli tajunnanräjäyttävä sekoitus vaatteita, kahvikuppeja, uskonnollisia julisteita ja matkalaukkuja. Ostimme kauniin pienen lastenkirjan ja hypistelimme kaikkea muuta. Jos oikein ymmärsimme, olisi vaatteita saanut ostaa kilohintaan, mutta Kaisa katsoi turvallisimmaksi olla tutustumatta liian tarkkaan retrohameiden ja -mekkojen valikoimaan. Täpötäydet laukkumme kun tuntuvat tulevan päivä päivältä ahtaammiksi, vaikkemme ole mielestämme ostaneet muuta kuin ruokaa, ja sitäkin syömme joka päivä pois - matkamysteeri.

Väriä!

2010-08-20T13:26:00.000-07:00

Islantia ja Suomea yhdistää (valitettavasti) taivaan perusvärinä tasainen harmaa, mutta täällä harmautta vastaan taistellaan iloisenvärisillä taloilla. Olemme nähneet mahtavia väripommeja pienissäkin kylissä, erityisesti sininen tuntuu olevan suosittu talon tai katon väri, mutta Akureyrin keskustassa käytössä on koko paletti. Harmaita ja erityisesti vaaleanharmaita taloja kammoavalle Kaisalle tämä on yhtä juhlaa!

Kaisan nörttinurkka, päivä 12

2010-08-19T15:37:00.001-07:00

Reitti: Reykjahlid (Myvatn)-Laugar-Fosshóll-Akureyri
Ajettu matka: 103,6 km
Sää: Kaikkea! Aurinkoa, sadetta, sumua, vastatuulta, myötätuulta.
Tien varrella nähtyä: Akureyri. Jo vuonon toiselta puolelta käsin oli selvää, että nyt saapuisimme oikeaan kaupunkiin. Jihuu!

A Spaniard way up North

2010-08-19T15:35:00.000-07:00

We met this Spanish cyclist (whose name we forgot to ask) for the first time in front of the supermarket in Hella, on our second day of cycling. What a weird coincidence (once again) to bump into him today at the gas station/supermarket/cafe in Laugar! We left him there with his lunch, but had some stops of our own and met him again in the last kilometers before Akureyri. Tomorrow we'll stay here and take the day off (finally!) so we probably won't meet again, but we wish him good luck!

Hups, olemme jo Akureyrissa!

2010-08-19T15:34:00.000-07:00

Tarkoitus oli jäädä jollekin matkan varrella olleesta kolmesta leirintäalueesta, mutta mikään niistä ei vaikuttanut kovin hyvinvarustellulta, ja kaipasimme kosteille vaatteillemme suojaa yöksi ennustetulta sateelta. Viimeisen leirintäalueen risteyksen ohittaessamme aurinko paistoi niin kauniisti ja myötätuuli puhalteli selkäämme, ettemme raaskineet jättää matkantekoa kesken.

Rullasimme lopulta Akureyriin seitsemän aikaan illalla - olemme tällä reissulla yleensä aloittaneet aamut ajoissa ja tulleet perille jo kolmen maissa, joten seitsemän oli periaatteessa järkyttävän myöhään - ja olimme erittäin tyytyväisiä päätökseemme. Kun tie kutsuu, on sille vastattava!

Outoja sääilmiöitä

2010-08-19T15:33:00.000-07:00

Tänään sää oli kuin siinä ennustekarttojen kuvassa, jossa aurinko pilkistää sadepilven takaa. Raju tuuli puhalsi kasvoillemme vesipisaroita, vaikka samalla aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kiipesimme ylös vuorenrinnettä ja sukelsimme taas hetkeksi pilveen, mutta toisella puolella laskeuduimme taas hyvään säähän ja ihailimme kirkkaita sateenkaaria.

Toisella evästauollamme näimme lisäksi sääilmiön, josta Suomessa vain vitsaillaan. Tuuli riepotti sadepisaroita, jotka lensivät kirjaimellisesti vaakasuoraan. Todella kaunista ja vaikuttavaa sisältä kahvilasta katsottuna, mutta piinallista pyöräilysäätä!

Ylös ja ylös

2010-08-19T15:32:00.000-07:00

Alkumatkan supertasaisten hiekkakenttien jälkeen maasto on ollut vaihtelevampaa, mutta enimmäkseen kuitenkin erittäin sopivaa pyöräilijälle. Tänään jouduimme taluttamaan pyörät muutaman erityisen tiukan mäen päälle, mutta hurja syöksy alamäkeen korvasi nousun vaivat. Leka tosin oli jo huolissaan jarrupalojensa kohtalosta, vanteet kun olivat jo aivan kuumat kovasta jarruttamisesta. Kaisa luottaa siihen, että niin kauan kuin pyöristä ei nouse savua, kaikki on kunnossa.

Pyöräilyä järven rannalla

2010-08-19T15:28:00.000-07:00

Tänään näimme varmaankin useampia pyöräilijöitä kuin koko tähänastisella reissulla yhteensä. Vastaamme tuli kymmenen pyörämatkailijaa ja lukuisia Myvatnin kiertäjiä (luullaksemme) sekä tämä maastopyöräilevä joukko. Myvatn tarjoaakin tylsistyneille automatkailijoille mainion tilaisuuden verrytellä lihaksia: leirintäalueilta saa vuokrata pyöriä ja maisemat järven ympärillä ovat häkellyttävän upeita.

The dark castles

2010-08-19T15:26:00.002-07:00

We stopped after biking only 6 kilometers (this felt very odd and somehow decadent) to look at Dimmuborgir (the dark castles), a group of beautiful and strange lava formations that were apparently created about 2000 years ago. We took a short walk among the impressive pillars, managed to resist all the woollen sweaters the giftshop had to offer, and biked the 1,2 kilometers back to the Ring Road. Definitely worth the detour!

And special greetings to Nici & Susi back home in Porvoo! :)

Aah, linssimuhennosta!

2010-08-19T15:26:00.001-07:00

Tässäpä Kaisan todella epätieteellistä ravitsemusteoriaa: Kun ihminen liikkuu tarpeeksi raittiissa ilmassa, niin hänelle tulee oikea, terve nälkä, johon hän luonnostaan tahtoo syödä oikeaa, terveellistä ruokaa, eikä sokerihöttöä. Sisällä tietokoneen ääressä kyyhöttäessään Kaisa voisi syödä karkkia aamusta iltaan, mutta pyöräreissussa vatsa huutaa oikeaa ruokaa: linssejä ja riisiä, pastaa, papuja, mysliä...

Reykjavik, we're coming back!

2010-08-18T12:49:00.000-07:00

If this sign wasn't just a boring old warning sign, it could say: Reykjavik 488 km. Yes, we've officially turned back, we're clearly headed West now and have less than half of our 1400+ kilometer journey left!

Kaisan nörttinurkka, päivä 11

2010-08-18T12:48:00.000-07:00

Reitti: Teiden 1 ja 902 risteys-Reykjahlid (Myvatn)
Ajettu matka: 62,4 km
Sää: Kovaa vastatuulta, sivutuulta, myötätuulta, pilvistä, tihkusadetta.
Tien varrella nähtyä: Höyryä! Isoja ja pieniä pilviä, mutta kaikki yhtä pahanhajuisia.

Varoitus!

2010-08-18T12:47:00.001-07:00

Nämä rohkaisevat sanat lausui leirintäalueen seinällä ollut kartta. Toistaiseksi ykköstie on kuitenkin pikemminkin yllättänyt meidät positiivisesti, monin paikoin tie on ollut asfaltoitu, vaikka kartta uhkaili soralla. Siispä Kaisakin uskaltaa vielä hymyillä leirintäalueen mökissä märän omaisuutemme hiljalleen kuivuessa.

A different kind of a pool

2010-08-18T12:45:00.000-07:00

A five kilometer extra uphill bike ride after a day of brutal head wind? Normally we'd say no thanks, but today Myvatn Nature Bath was waiting for us on top of the hill. Warm and warmer water, a steam sauna, and all this in a cool natural surrounding! Quite a few others had also discovered the hot spring, but it still didn't feel too crowded.

A tip to all our amputee readers: Kaisa got a 500 kronur disabled discount. Woo hoo!

Kiviä, kiviä, kiviä

2010-08-18T12:43:00.000-07:00

Eilen poljimme vuorenrinteellä tähyillen alas vehreään laaksoon, mutta iltapäivällä maisema muuttui ja tänään näimme muutamaa lammasta lukuunottamatta etupäässä kiviä.

The end of the world

2010-08-18T12:41:00.003-07:00

After cycling almost 60 kilometers and seeing almost nothing the whole day (except for one bike traveler who had the same kind of trailer we do) we suddenly arrived at Hverir, a surreal sight close to lake Myvatn where hot mud pools bubble and steam hisses up from cracks in the ground. Very exciting (and smelly!).

Pikkuisen sumua

2010-08-18T12:41:00.001-07:00

Mikä on loppujen lopuksi korkealla pyöräillessä sumun ja pilven ero? Kylmiä ja kosteita ainakin ovat molemmat.

Tien poskessa

2010-08-18T12:39:00.000-07:00

Näin viehättävältä näytti leiripaikkamme aamulla, kun sade oli lopulta tauonnut. Kaisan suureksi pettymykseksi emme nähneet yhtään (elävää) poroa, mutta Leka oli huomaavinaan maassa teltan vieressä tuoreita sorkanjälkiä. Olivatkohan porot käyneet yöllä nuuskimassa telttaamme?

Poro parat

2010-08-18T12:37:00.000-07:00

Palatkaamme vielä eiliseen, jolloin pidimme erittäin tervetulleen kaakaotauon Skjöldolfsstadirin porokeskuksessa. Olimme odottaneet jonkinlaista museota, mutta käytännössä kyseessä oli pikemminkin erinäisten edesmenneiden porojen maallisilla jäännöksillä koristeltu kahvila/ravintola. Mutta lämmintä oli eikä satanut sisään.

Kaisan nörttinurkka, päivä 10

2010-08-17T13:08:00.000-07:00

Reitti: Egilsstadir-Sköldolfsstadir-teiden 1 ja 902 risteys
Ajettu matka: 100,2 km
Sää: Vastatuulta, myötätuulta, sumua, sadetta.
Tien varrella nähtyä: Sadetta, niin kovin paljon sadetta.

Off the grid

2010-08-17T13:07:00.002-07:00

The distance from Egilsstadir to lake Myvatn is about 165 kilometers and it was clear we wouldn't be able to bike it in a single day, not with the strong head wind that hit us when we rolled out of the campsite this morning. We managed 100 kilometers by willpower and chocolate, and tomorrow we should be able to reach Reykjahlid, the main town by Myvatn.

So here we are, in our small orange tent, close to the road by a small stream. The raindrops are dancing on the tent and it's actually pretty cozy, but getting dressed in our ice cold and wet bike gear tomorrow morning is a task we'd rather not think about right now.

Islantilainen meteorologi, maailman epäkiitollisin ammatti?

2010-08-17T13:07:00.001-07:00

Olemme seuranneet päivittäin säätiedotuksia vedur.is-sivustolla, joka lienee paikallisen Ilmatieteen laitoksen sääpalvelu. Olemme oppineet muutaman seikan:
1. Aina, jos ennustetaan sadetta, sataa.
2. Myös silloin, kun ennustetaan jotain muuta, voi sataa.
3. Useamman päivän ennusteet eivät ole kovin luotettavia. Itse asiassa edes samalle päivälle sijoittuvat ennusteet eivät ole kovin luotettavia.
4. Välillä sääpalvelun nettisivut eivät toimi lainkaan. Tätä tuntuu tapahtuvan erityisesti silloin, kun ennuste on mennyt pieleen.
5. Turvallisinta on pukeutua aina sadevaatteisiin. Silloin aurinko saattaa pilkahtaa!

Kaisan nörttinurkka, päivä 9

2010-08-16T15:07:00.001-07:00

Reitti: Breiddalsvik-Egilsstadir
Ajettu matka: 73 km
Sää: Myötätuulta! Sekä tietysti vähän sadetta ja paljon sumua.
Tien varrella nähtyä: Alussa ei paljoakaan, sumu rajoitti näkyvyyden muutamaan kymmeneen metriin. Mutta myöhemmin itikoita! Viihtyvätköhän ne puiden suojassa, josta tuuli ei pääse puhaltamaan niitä Atlantille?