Kiitos - Thanks!

Syksy on tuonut pimeät illat ja putoavat lehdet, mutta muistot Islannista ovat vielä tuoreina mielessämme (etenkin, kun lämpötila alkaa Suomessa nyt muistuttaa Islannin kesää). Haluamme vielä kerran kiittää kaikkia, jotka auttoivat meitä toteuttamaan tämän elämysten matkan!

The fall is here, with dark nights and falling leaves, but the memories from Iceland are still fresh in our minds (the temperature in Finland is also starting to resemble the Icelandic summer). Once more, we'd like to thank everyone who helped make this trip of a lifetime possible!

This is what Iceland looks like

One of Kaisa's all time favorite records is Blur's self-titled album from 1997. If we remeber correctly it was at least partially recorded on Iceland, and who knows, maybe this back cover photo was shot there. In Kaisa's eyes this beautifully foggy image perfectly sums up our cycling experience. Iceland, we'll be back!

Matka numeroina

Pyöräilypäivät: 18 kpl
Kokonaismatka: 1375 km
Keskimääräinen päivämatka: 76,38 km
Rengasrikot: 1 kpl (Lekan takarengas)
Varaosat: 2 jarrupalaa (vaihdettiin Lekan pyörään Akureyrissa)
Myslin kulutus: noin 3,5 kg
Hot potit: 11 kpl

Lekan Basso

Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että pyörään pitää kehittää selvä ja kunnioittava suhde. Näin matkasta tulee nautinnollinen ja kilometrit kertyvät, jos ei nyt aivan itsestään, niin ainakin helpommin.

Jokainen luo tietysti suhteensa omien lähtökohtiensa perusteella, mutta Lekalle oli laadun lisäksi tärkeää, että pyörän miellyttää omistajaansa myös esteettisesti. Valinta lankesi italialaiseen Bassoon, jossa on Campagnolon Veloce-osasarja.

Suuret kiitokset kuuluvat tietysti myös Porvoon Pyöräkeskukselle, joka tarkasti ja huolsi pyörämme ennen matkaa.

Ainoa vastoinkäyminen oli yksi rengasrikko tuhannen kilometrin pyöräilyn jälkeen. (Islannin tiet ovat armottomia kumille...)

Kaisan Felt

Kuten jo blogimme alkupääsä kerroimme, on maantiepyörät syytä jättää kotiin Islantiin tullessa. Kuitenkaan emme olleet täysin valmiita siirtymään puhtaasti maastopyöräilijöiksikään, olihan suurin osa matkastamme kuitenkin (tavalla tai toisella) päällystettyä tietä.

Ihanneratkaisuksi muodostuivat cyclocrosspyörät, jotka yhdistävät yllämainittujen pyörien parhaat puolet. Rullaavat mukavasti hyvilläkin teillä, mutta sietävät kovempiakin koitoksia, mukaanlukien toisen maailmansodan aikaiset islantilaiset soratitet.

Kaisan Felt toimi moitteetta, ja sillä oli ilo ajaa. Shimanon 105-sarjan osat vaihtoivat kiltisti vaihteet niin kovissa nousuissa kuin jyrkissä laskuissakin.

Yhteiseksi vitsiksi meille muodostuikin se, että heikkojen lihasten pitää saada hiukan tasoitusta hyvien pyörien muodossa.

Bonuksena Feltissä on todella makea vihreä vaijerinsuoja takahaarukan kohdalla. Ihanaa!

Ortliebin säkki

Totesimme jo ennen lähtöä, ettemme pärjäisi yhtä minimaalisilla varusteilla kuin aikaisemmilla reissullamme, joilla olemme yöpyneet enimmäkseen sisätiloissa ja pyöräilleet yli 10 asteen lämpötilassa. Siispä hankimme Partioaitasta Ortliebin vedenpitävän säkin. Superyksinkertainen säkki ahmaisee sisäänsä kelpo määrän vaatteita, makuupussit ja alustat. Kaisa uhkailee ottavansa sen tästä lähtien aina mukaan New Yorkiin, menomatkalla litteäksi taiteltuna ja tullessa täynnä vaatteita, kenkiä ja kirjoja...

Trailer Bob

Yksi matkapyöräilijän tärkeimpiä valintoja lienee se, miten tavarat kuljettaa mukanaan. Meille valinta oli selvä jo ennen ensimmäistä matkaa. Lekan veli Peik oli hankkinut maailmalta oman Bobin, ja kehui sitä sumeilematta.

Ja Lekan kokeiltua sitä hänkin vakuuttui. Erittäin mukava ajaessa, syö paljon tavaraa, ja on tarpeen mukaan laajennettavissa mustekalojen ja lisälaukkujen avulla kuljettamaan suuriakin määriä omaisuutta ympäri maailmaa.

Bob on nyt ollut matkassamme mukana kaikkiaan yli 6000 kilometrin verran, ja ainoat ongelmat ovat olleet kaksi rengasrikkoa. Moisten vastoinkäymisten kanssa pystymme hyvin elämään.