Lekan Basso

Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että pyörään pitää kehittää selvä ja kunnioittava suhde. Näin matkasta tulee nautinnollinen ja kilometrit kertyvät, jos ei nyt aivan itsestään, niin ainakin helpommin.

Jokainen luo tietysti suhteensa omien lähtökohtiensa perusteella, mutta Lekalle oli laadun lisäksi tärkeää, että pyörän miellyttää omistajaansa myös esteettisesti. Valinta lankesi italialaiseen Bassoon, jossa on Campagnolon Veloce-osasarja.

Suuret kiitokset kuuluvat tietysti myös Porvoon Pyöräkeskukselle, joka tarkasti ja huolsi pyörämme ennen matkaa.

Ainoa vastoinkäyminen oli yksi rengasrikko tuhannen kilometrin pyöräilyn jälkeen. (Islannin tiet ovat armottomia kumille...)

Kaisan Felt

Kuten jo blogimme alkupääsä kerroimme, on maantiepyörät syytä jättää kotiin Islantiin tullessa. Kuitenkaan emme olleet täysin valmiita siirtymään puhtaasti maastopyöräilijöiksikään, olihan suurin osa matkastamme kuitenkin (tavalla tai toisella) päällystettyä tietä.

Ihanneratkaisuksi muodostuivat cyclocrosspyörät, jotka yhdistävät yllämainittujen pyörien parhaat puolet. Rullaavat mukavasti hyvilläkin teillä, mutta sietävät kovempiakin koitoksia, mukaanlukien toisen maailmansodan aikaiset islantilaiset soratitet.

Kaisan Felt toimi moitteetta, ja sillä oli ilo ajaa. Shimanon 105-sarjan osat vaihtoivat kiltisti vaihteet niin kovissa nousuissa kuin jyrkissä laskuissakin.

Yhteiseksi vitsiksi meille muodostuikin se, että heikkojen lihasten pitää saada hiukan tasoitusta hyvien pyörien muodossa.

Bonuksena Feltissä on todella makea vihreä vaijerinsuoja takahaarukan kohdalla. Ihanaa!

Ortliebin säkki

Totesimme jo ennen lähtöä, ettemme pärjäisi yhtä minimaalisilla varusteilla kuin aikaisemmilla reissullamme, joilla olemme yöpyneet enimmäkseen sisätiloissa ja pyöräilleet yli 10 asteen lämpötilassa. Siispä hankimme Partioaitasta Ortliebin vedenpitävän säkin. Superyksinkertainen säkki ahmaisee sisäänsä kelpo määrän vaatteita, makuupussit ja alustat. Kaisa uhkailee ottavansa sen tästä lähtien aina mukaan New Yorkiin, menomatkalla litteäksi taiteltuna ja tullessa täynnä vaatteita, kenkiä ja kirjoja...

Trailer Bob

Yksi matkapyöräilijän tärkeimpiä valintoja lienee se, miten tavarat kuljettaa mukanaan. Meille valinta oli selvä jo ennen ensimmäistä matkaa. Lekan veli Peik oli hankkinut maailmalta oman Bobin, ja kehui sitä sumeilematta.

Ja Lekan kokeiltua sitä hänkin vakuuttui. Erittäin mukava ajaessa, syö paljon tavaraa, ja on tarpeen mukaan laajennettavissa mustekalojen ja lisälaukkujen avulla kuljettamaan suuriakin määriä omaisuutta ympäri maailmaa.

Bob on nyt ollut matkassamme mukana kaikkiaan yli 6000 kilometrin verran, ja ainoat ongelmat ovat olleet kaksi rengasrikkoa. Moisten vastoinkäymisten kanssa pystymme hyvin elämään.

Pyörien kuljetuslaukut

Pyörät matkustavat kotiin lentokoneen ruumassa pehmustetuissa laukuissa, joissa on renkaille omat taskut. Olemme pari kertaa aikaisemminkin lennättäneet pyöriä, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt - nyt koputamme puuta!

Villaiset ajopaidat

Jos suuntaa matkansa jonnekin Etelä-Ranskaa kylmemmille seuduille (tai Etelä-Ranskaan talvisaikaan), on ehdoton suosituksemme perinteiset villaiset ajopaidat. Niitä löytyy niin pitkähihaisina kuin lyhythihaisina, ja muutamaa eri paksuuttakin on saatavillla.

Uskokaa tai älkää, ne eivät haise hieltä edes kahden viikon jatkuvan käytön jälkeen. Ja nyt puhumme siis käytöstä ajossa! Pieni tuuletus iltaisin on riittänyt. Ja oikein kylminä öinä tiedetään matkalaisten jopa nukkuneen samaisissa paidoissa. Emme suosittele vastaavan kokeilemista tekokuiduilla.

Sputnikpipo

Sateessa ja viimassa ainakin meidän herkät graafikon korvamme helposti kipeytyvät. Mutta tähänkin on apu lähellä. Mukavasti kypärän alle sujahtava tarpeeksi ohut pipo on ollut tiivissä käytössä Islantia valloittaessa.

Vesisadekaan ei haittaa lainkaan samalla tavalla, kun kalju ei kylmety. Saatavilla monia eri merkkejä, meillä Löfflerin ja Shimanon mallit.

Lisävinkki hevostytöille ja -pojille: samat pipot toimivat mainiosti myös ratsastuskypärän alla kylmässä säässä!