Villaiset ajopaidat

Jos suuntaa matkansa jonnekin Etelä-Ranskaa kylmemmille seuduille (tai Etelä-Ranskaan talvisaikaan), on ehdoton suosituksemme perinteiset villaiset ajopaidat. Niitä löytyy niin pitkähihaisina kuin lyhythihaisina, ja muutamaa eri paksuuttakin on saatavillla.

Uskokaa tai älkää, ne eivät haise hieltä edes kahden viikon jatkuvan käytön jälkeen. Ja nyt puhumme siis käytöstä ajossa! Pieni tuuletus iltaisin on riittänyt. Ja oikein kylminä öinä tiedetään matkalaisten jopa nukkuneen samaisissa paidoissa. Emme suosittele vastaavan kokeilemista tekokuiduilla.

Sputnikpipo

Sateessa ja viimassa ainakin meidän herkät graafikon korvamme helposti kipeytyvät. Mutta tähänkin on apu lähellä. Mukavasti kypärän alle sujahtava tarpeeksi ohut pipo on ollut tiivissä käytössä Islantia valloittaessa.

Vesisadekaan ei haittaa lainkaan samalla tavalla, kun kalju ei kylmety. Saatavilla monia eri merkkejä, meillä Löfflerin ja Shimanon mallit.

Lisävinkki hevostytöille ja -pojille: samat pipot toimivat mainiosti myös ratsastuskypärän alla kylmässä säässä!

Pearl Izumi -polvenlämmittimet

Lekan luikut polviparat ovat herkkiä kipeytymään pidemmillä pyörälenkeillä (lähinnä silloin kun hän saa vetää mukanaan koko omaisuuttamme...).

Asiat jotka ovat tähän ongelmaan auttaneet ovat:
1. Huolellinen venyttely (aurinkotervehdys astangajoogasta)
2. Ylimääräiset polvenlämmittimet
3. Voltaren Emulgel -voide iltaisin tarvittaessa.

Ilmeisesti kylmä vaikutta polven kipeytymiseen hyvinkin paljon ainakin Lekan tapauksessa, joten Pearl Izumit ovat näkyneet koipien peitteinä lähes joka päivänä.

Light My Fire -kipot

Uskolliset settimme ovat käyneet ainakin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Costa Ricassa ja Venäjällä. Ja nyt Islannissa. Muki, säilytysrasia, lusikka, haarukka, siivilä, leikkuualusta, matala lautanen, syvä lautanen. Kaikki samassa paketissa. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat.

Tyngät kiittävät!

Edellisellä matkallamme proteesien takareuna hiersi Kaisan polvitaipeiden ihon rikki. Todennäköisesti kuuma sää oli osasyy tähän, hikinen iho tuntuu aina ärtyvän helpommin kuin kuiva. Tällä kertaa selvisimme perille asti ilman suurempia iho-ongelmia, ja viileämmän sään sekä lyhempien päivämatkojen lisäksi Kaisa kiittää tästä ihoa rauhoittavaa kamomillavoidetta.

Erityisterveiset siis Marcolle Suomen Proteesipalvelulle, josta tämä ihmeaine lähti mukaamme! Kaisa ei matkusta enää minnekään ilman tynkävoidettaan!

Tasa-arvo on saavutettu! (Melkein.)

Pitkän pyöräilypäivän aikana ennemmin tai myöhemmin ilmenee tarve mennä pusikkoon. Tästä seuraa kaksi ongelmaa: ensinnäkään Islannissa ei juurikaan pusikkoja ole, tai ne ovat liian matalia näkösuojaksi, ja toisekseen proteesien kanssa ei oikeastaan voi mennä kyykkyyn.

Onneksi Amerikasta saa kaikkea, mukaanlukien tällaisia P-Style-nimisiä kapineita, jonka Kaisa osti New Yorkista huhtikuussa. Siskot, tämä laite on nerokas! Sen avulla voi pissiä seisten tienvarressa aivan kuin miehet! Ei sotke eikä kastele käsiä tai housuja! Käytön jälkeen sen voi huuhtaista kaatamalla sen päälle vettä juomapullosta, ja sujauttaa Minigrip-pussissa takaisin reppuun. Sopii automatkoille, vaelluksille, pyöräretkille, marjametsään... Tätä ei vain voi lakata ylistämästä!

Tippanokille

Lupasimme sanoa muutaman sanan pyöräreissun varusteista. Hyvissä pyöräilyhanskoissa on tietysti geelipehmusteet kämmenpuolella estämässä sormien puutumista ja ranteiden kipeytymistä pitkillä matkoilla.

Mutta lisäksi niissä on peukalon ulkopuolella pehmeä fleecenpalanen nenän pyyhkimiseen. Viileällä ilmalla pyöräillessä nenän päässä on aina tippa, eikä vauhdissa ehdi alkaa kaivella nenäliinoja takin taskusta. Kun hanskassa on niistofleece, ongelma ratkeaa kirjaimellisesti käden käänteessä. Nämä mainiot naisten hanskat on valmistanut Specialized, ja tuotoista osa menee rintasyöpätutkimukseen.