Kiitos - Thanks!

Syksy on tuonut pimeät illat ja putoavat lehdet, mutta muistot Islannista ovat vielä tuoreina mielessämme (etenkin, kun lämpötila alkaa Suomessa nyt muistuttaa Islannin kesää). Haluamme vielä kerran kiittää kaikkia, jotka auttoivat meitä toteuttamaan tämän elämysten matkan!

The fall is here, with dark nights and falling leaves, but the memories from Iceland are still fresh in our minds (the temperature in Finland is also starting to resemble the Icelandic summer). Once more, we'd like to thank everyone who helped make this trip of a lifetime possible!

This is what Iceland looks like

One of Kaisa's all time favorite records is Blur's self-titled album from 1997. If we remeber correctly it was at least partially recorded on Iceland, and who knows, maybe this back cover photo was shot there. In Kaisa's eyes this beautifully foggy image perfectly sums up our cycling experience. Iceland, we'll be back!

Matka numeroina

Pyöräilypäivät: 18 kpl
Kokonaismatka: 1375 km
Keskimääräinen päivämatka: 76,38 km
Rengasrikot: 1 kpl (Lekan takarengas)
Varaosat: 2 jarrupalaa (vaihdettiin Lekan pyörään Akureyrissa)
Myslin kulutus: noin 3,5 kg
Hot potit: 11 kpl

Lekan Basso

Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että pyörään pitää kehittää selvä ja kunnioittava suhde. Näin matkasta tulee nautinnollinen ja kilometrit kertyvät, jos ei nyt aivan itsestään, niin ainakin helpommin.

Jokainen luo tietysti suhteensa omien lähtökohtiensa perusteella, mutta Lekalle oli laadun lisäksi tärkeää, että pyörän miellyttää omistajaansa myös esteettisesti. Valinta lankesi italialaiseen Bassoon, jossa on Campagnolon Veloce-osasarja.

Suuret kiitokset kuuluvat tietysti myös Porvoon Pyöräkeskukselle, joka tarkasti ja huolsi pyörämme ennen matkaa.

Ainoa vastoinkäyminen oli yksi rengasrikko tuhannen kilometrin pyöräilyn jälkeen. (Islannin tiet ovat armottomia kumille...)

Kaisan Felt

Kuten jo blogimme alkupääsä kerroimme, on maantiepyörät syytä jättää kotiin Islantiin tullessa. Kuitenkaan emme olleet täysin valmiita siirtymään puhtaasti maastopyöräilijöiksikään, olihan suurin osa matkastamme kuitenkin (tavalla tai toisella) päällystettyä tietä.

Ihanneratkaisuksi muodostuivat cyclocrosspyörät, jotka yhdistävät yllämainittujen pyörien parhaat puolet. Rullaavat mukavasti hyvilläkin teillä, mutta sietävät kovempiakin koitoksia, mukaanlukien toisen maailmansodan aikaiset islantilaiset soratitet.

Kaisan Felt toimi moitteetta, ja sillä oli ilo ajaa. Shimanon 105-sarjan osat vaihtoivat kiltisti vaihteet niin kovissa nousuissa kuin jyrkissä laskuissakin.

Yhteiseksi vitsiksi meille muodostuikin se, että heikkojen lihasten pitää saada hiukan tasoitusta hyvien pyörien muodossa.

Bonuksena Feltissä on todella makea vihreä vaijerinsuoja takahaarukan kohdalla. Ihanaa!

Ortliebin säkki

Totesimme jo ennen lähtöä, ettemme pärjäisi yhtä minimaalisilla varusteilla kuin aikaisemmilla reissullamme, joilla olemme yöpyneet enimmäkseen sisätiloissa ja pyöräilleet yli 10 asteen lämpötilassa. Siispä hankimme Partioaitasta Ortliebin vedenpitävän säkin. Superyksinkertainen säkki ahmaisee sisäänsä kelpo määrän vaatteita, makuupussit ja alustat. Kaisa uhkailee ottavansa sen tästä lähtien aina mukaan New Yorkiin, menomatkalla litteäksi taiteltuna ja tullessa täynnä vaatteita, kenkiä ja kirjoja...

Trailer Bob

Yksi matkapyöräilijän tärkeimpiä valintoja lienee se, miten tavarat kuljettaa mukanaan. Meille valinta oli selvä jo ennen ensimmäistä matkaa. Lekan veli Peik oli hankkinut maailmalta oman Bobin, ja kehui sitä sumeilematta.

Ja Lekan kokeiltua sitä hänkin vakuuttui. Erittäin mukava ajaessa, syö paljon tavaraa, ja on tarpeen mukaan laajennettavissa mustekalojen ja lisälaukkujen avulla kuljettamaan suuriakin määriä omaisuutta ympäri maailmaa.

Bob on nyt ollut matkassamme mukana kaikkiaan yli 6000 kilometrin verran, ja ainoat ongelmat ovat olleet kaksi rengasrikkoa. Moisten vastoinkäymisten kanssa pystymme hyvin elämään.

Pyörien kuljetuslaukut

Pyörät matkustavat kotiin lentokoneen ruumassa pehmustetuissa laukuissa, joissa on renkaille omat taskut. Olemme pari kertaa aikaisemminkin lennättäneet pyöriä, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt - nyt koputamme puuta!

Villaiset ajopaidat

Jos suuntaa matkansa jonnekin Etelä-Ranskaa kylmemmille seuduille (tai Etelä-Ranskaan talvisaikaan), on ehdoton suosituksemme perinteiset villaiset ajopaidat. Niitä löytyy niin pitkähihaisina kuin lyhythihaisina, ja muutamaa eri paksuuttakin on saatavillla.

Uskokaa tai älkää, ne eivät haise hieltä edes kahden viikon jatkuvan käytön jälkeen. Ja nyt puhumme siis käytöstä ajossa! Pieni tuuletus iltaisin on riittänyt. Ja oikein kylminä öinä tiedetään matkalaisten jopa nukkuneen samaisissa paidoissa. Emme suosittele vastaavan kokeilemista tekokuiduilla.

Sputnikpipo

Sateessa ja viimassa ainakin meidän herkät graafikon korvamme helposti kipeytyvät. Mutta tähänkin on apu lähellä. Mukavasti kypärän alle sujahtava tarpeeksi ohut pipo on ollut tiivissä käytössä Islantia valloittaessa.

Vesisadekaan ei haittaa lainkaan samalla tavalla, kun kalju ei kylmety. Saatavilla monia eri merkkejä, meillä Löfflerin ja Shimanon mallit.

Lisävinkki hevostytöille ja -pojille: samat pipot toimivat mainiosti myös ratsastuskypärän alla kylmässä säässä!

Pearl Izumi -polvenlämmittimet

Lekan luikut polviparat ovat herkkiä kipeytymään pidemmillä pyörälenkeillä (lähinnä silloin kun hän saa vetää mukanaan koko omaisuuttamme...).

Asiat jotka ovat tähän ongelmaan auttaneet ovat:
1. Huolellinen venyttely (aurinkotervehdys astangajoogasta)
2. Ylimääräiset polvenlämmittimet
3. Voltaren Emulgel -voide iltaisin tarvittaessa.

Ilmeisesti kylmä vaikutta polven kipeytymiseen hyvinkin paljon ainakin Lekan tapauksessa, joten Pearl Izumit ovat näkyneet koipien peitteinä lähes joka päivänä.

Light My Fire -kipot

Uskolliset settimme ovat käyneet ainakin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Costa Ricassa ja Venäjällä. Ja nyt Islannissa. Muki, säilytysrasia, lusikka, haarukka, siivilä, leikkuualusta, matala lautanen, syvä lautanen. Kaikki samassa paketissa. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat.

Tyngät kiittävät!

Edellisellä matkallamme proteesien takareuna hiersi Kaisan polvitaipeiden ihon rikki. Todennäköisesti kuuma sää oli osasyy tähän, hikinen iho tuntuu aina ärtyvän helpommin kuin kuiva. Tällä kertaa selvisimme perille asti ilman suurempia iho-ongelmia, ja viileämmän sään sekä lyhempien päivämatkojen lisäksi Kaisa kiittää tästä ihoa rauhoittavaa kamomillavoidetta.

Erityisterveiset siis Marcolle Suomen Proteesipalvelulle, josta tämä ihmeaine lähti mukaamme! Kaisa ei matkusta enää minnekään ilman tynkävoidettaan!

Tasa-arvo on saavutettu! (Melkein.)

Pitkän pyöräilypäivän aikana ennemmin tai myöhemmin ilmenee tarve mennä pusikkoon. Tästä seuraa kaksi ongelmaa: ensinnäkään Islannissa ei juurikaan pusikkoja ole, tai ne ovat liian matalia näkösuojaksi, ja toisekseen proteesien kanssa ei oikeastaan voi mennä kyykkyyn.

Onneksi Amerikasta saa kaikkea, mukaanlukien tällaisia P-Style-nimisiä kapineita, jonka Kaisa osti New Yorkista huhtikuussa. Siskot, tämä laite on nerokas! Sen avulla voi pissiä seisten tienvarressa aivan kuin miehet! Ei sotke eikä kastele käsiä tai housuja! Käytön jälkeen sen voi huuhtaista kaatamalla sen päälle vettä juomapullosta, ja sujauttaa Minigrip-pussissa takaisin reppuun. Sopii automatkoille, vaelluksille, pyöräretkille, marjametsään... Tätä ei vain voi lakata ylistämästä!

Tippanokille

Lupasimme sanoa muutaman sanan pyöräreissun varusteista. Hyvissä pyöräilyhanskoissa on tietysti geelipehmusteet kämmenpuolella estämässä sormien puutumista ja ranteiden kipeytymistä pitkillä matkoilla.

Mutta lisäksi niissä on peukalon ulkopuolella pehmeä fleecenpalanen nenän pyyhkimiseen. Viileällä ilmalla pyöräillessä nenän päässä on aina tippa, eikä vauhdissa ehdi alkaa kaivella nenäliinoja takin taskusta. Kun hanskassa on niistofleece, ongelma ratkeaa kirjaimellisesti käden käänteessä. Nämä mainiot naisten hanskat on valmistanut Specialized, ja tuotoista osa menee rintasyöpätutkimukseen.

Kaisan nörttinurkka, (pyöräily)päivä 18

Reitti: Reykjavik-Keflavik
Ajettu matka: 47,5 km
Sää: Pilvistä, sekalaista tuulta, pääosin kuitenkin reilua myötätuulta
Tien varrella nähtyä: Kaisalle tuttuja maisemia, joita Leka ei muistanut ollenkaan. Joku taisi olla vähän jännittynyt, kun kuun alussa poljimme samaa tietä eri suuntaan...

Syksy on virallisesti alkanut

Leirintäalueen/retkeilymajan työntekijä totesi lähtöpäivästämme: "Ensimmäinen syyskuuta... siitä syksyn täällä katsotaan alkavan!" Aamulla poljimme Reykjavikissa puiston läpi ja katselimme puiden kellastuneita lehtiä, ja syksyinen oli sääkin, vaikka ehdimme sateen alta ajoissa perille. Kuun alussa keittiö oli täynnä retkeilyasuisia matkalaisia ja pyörälaukkuja, nyt yöpyjiä on vain kourallinen ja olimme keittiössä kahdestaan. Kesä alkaa todella olla lopussa.

Reunited at last

We had left our bike bags at the campsite/hostel at Keflavik, who have a storage room where you can leave your stuff if you stay with them the first and last night you're in Iceland. The only catch is that it's an open room and in theory anyone could enter it at any time and steal the bag if they dared. But when we arrived in the afternoon we could once again see that bike travelers are honest people: our bags were right where we had left them.

Jäykin koivin

Leppoisan kaupunkilomailun ja huiman ratsastuspäivän jälkeen kiipesimme vielä kerran pyörien päälle ja polkaisimme takaisin Keflavikiin. Kaisa puuskutti ja hikoili, Leka nautti kovasti päästessään taan renkaiden päälle.

Sunnuntaina edessä onkin seuraava ponnistus, 140-kilometrinen Tour de Helsinki. Ainakin Kaisaa jännittää, miten selviämme tiukasta ajosta, jossa pitäisi edetä vähintään 20 km/h. Täällä emme ole tehneet yhtään noin pitkää päivämatkaa, ja vain yhden myötätuulisen päivän noin kovalla vauhdilla... Mutta kokemuksesta tiedämme, että jos maaliin päästään kunnialla, niin olo on huikea.

The cold pot

The Nautholsvik beach in Reyjkjavik is an articifial warm spot in the otherwise chilly Atlantic. Or so we're told. We visited early in the morning when the cafe still was closed, the hot pots empty and the sea definitely far from warm. Maybe it would have been warmer later in the day, or earlier in the summer. The beach was nonetheless super nice!